Tätä kirjaa lukiessani ensimmäinen ajatus näiden kansojen erilaisista riiteistä ja uskomuksista oli, että onneksi omaan kulttuuriin ei kuulu tällaisia. Monet niistä kun ovat varsin monimutkaisia, pitkäkestoisia ja moneen liittyi eläinten uhraaminen ja esimerkiksi esineiden "maalaaminen" verellä. Riitteihin liittyy usein myös kynttilät, ruoka ja kukilla koristelu. Mutta toisaalta taas, vaikka osa jutuista olikin omasta mielestäni outoja tai jopa epämieluisia niin onhan se aina silti rikkaus, että kulttuuriin kuuluu monenlaisia tapoja, tottumuksia, uskomuksia ja riittejä. Kuolema ja syntymä on näissä kohteissa (Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa) hyvin tärkeässä roolissa: lapsia halutaan suojella ja tarjota heille hyvät eväät elämään ja kuoleman koittaessa ihmiselle halutaan taata hyvä matka tuonpuoleiseen.
Latinalaisessa Amerikassa uskotaan, että sammakko purkista tuo avio-onnen. Meksikossa pyhäinpäivänä juhlitaan sitä, että ollaan elossa. Siellä vainajia muistetaan ylenpalttisesti ja ajatellaan, että jos kuoleman kanssa on ystävä, se jättää sinut rauhaan. Kuolleitakaan ei koskaan sanota kuolleiksi vaan mieluummin vaikka kaljupääksi. Kun meillä saatetaan pitää luurankoja jokseenkin pelottavina tai kammottavina niin Meksikossa ne kuuluvat ns. arkipäivään, ilman negatiivista vivahdetta.
Myanmarilaiset ovat ehkä maailman taikauskoisin kansa. He kääntyvät selvännäkijän puoleen tuon tuosta ja näkevät enteitä kaikkialla. Bhutanilaiset voitelevat vastasyntyneet lapset päästä varpaisiin voilla. Filippiineillä ajatellaan, että apinanpää suojelee äkkikuolemalta ja salamaniskuilta.
Syntymän ja kuoleman kirja
Riittejä ja uskomuksia maailmalta
Eija Pulkkinen
Minerva 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti