Poika toivoi kovasti lentokonekakkua ja hänellä oli tarkka ohjekin antaa: 10 munaa ja 10 perunaa. Älä kysy mistä moinen, en tiedä minäkään. Poika siis 4,5v. eikä edes tykkää kakuista. Tai tykkää kermasta ja kakkupohjasta muttei täytekakusta, jossa kaikki on samassa.
Päätin kuitenkin tehdä kakun koska lapsi sitä niin kovasti toivoi. Saadaanhan me aikuiset sitten syödä se, kjeh kjeh. Hyväksytin kuitenkin kaikki raaka-ainevalinnat lapsella ja kinuski, omenahillo ja kerma olivat OK. Tekovaiheessa lapset innoissaan nuolivat taikinakulhoja ja kaikkea maisteltiin. Valmiista kakusta haluttiin pala "Mulle siipipala!", mutta ei sitä sitten kuitenkaan haluttu maistaa. Oli kuulemma liian iso pala, tai ei se omenahillo tuntunutkaan hyvältä, tai että täytteenä ois pitänyt olla vaan kermaa eikä kinuskiakaan olisi saanut olla. Noh, Puoltoistavee maistoi kuitenkin ja söi palansa. Ja eipä tarvinnut meidän aikuistenkaan pohtia mitä syötäisiin iltakahvin kanssa kun kaappi oli täynnä kakkua!
Kakku näytti tuolta kuin alakuvassa. Leikkaussuunnitelmaa tehtiin pitkään, etsittiin kaavaa ja mallia Pinterestistä tunti tolkulla ja lopulta leikkasin koneen muodon hatusta vetäen. Eikä tästä kakusta tämän enempää. Enempää en kehtaa esitellä.
Noista ylijäämäpaloista tuli se itse herkku!
Vähän kuin makoisia hampurilaisia - kakkupohjien väliin kermavaahtoa, omatekoista omenahilloa ja banaaniviipaleita pakkasesta. Päällimmäiseksi kunnon kerros kinuskia. Nams!
Lentsikkakakussa ei ollut banaania mutta sen sijaan raastettua tummaa suklaata.
Kakkupohja on perus-sokerikakkupohja, 4 munaa. Valkoisen sokerin sijaan käytin intiaanisokeria. Tumma sokeri antoi kakkuun hieman paahteisen tai toffeemaisen maun, ei paha. Kakkupohjan paistoin kaikkien sääntöjen mukaisesti ja oikein vielä voitelin ja korppujauhotin irtopohjavuoan, yleensä leikkaan vaan leivinpaperista sopivankokoisen ympyräisen ja vuoraan sillä irtopohjavuoan. Mikä siinä on, että nämä mun kakkupohjani eivät ikinä kohoa kunnolla? Tästäkin tuli aika lässähtänyt ja tiivis.
Kinuskin keitin samaisesta intiaanisokerista: 2 dl kuohukermaa ja 2 dl intiaanisokeria. En tiedä onko syy sokerissa vai missä mutta kinuski kiehahti nopeasti ja siitä tuli myös todella jämäkkää. Yleensä kun vaaleasta sokerista tekee niin kinuski on jopa liian juoksevaa.
Pian kakun syömisen jälkeen poika 4,5v. ehdotti, että tehtäisiinkö seuraavaksi linja-autokakku tai junakakku. En myöntynyt vielä mihinkään. Eihän sitä edes syö kukaan - paitsi minä ja mies. Ja ehkä minä vaan pysyn täällä katsojan roolissa ja ihastelen muiden kakuntekijöiden mahtavia toteutuksia ja pysyn itse vaan näissä minun juustokakuissani.
Mutta eikös se maku kuitenkin ole tärkein?
Sitähän minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti