tiistai 9. joulukuuta 2014

Mummolointia...




Kyllä mummu osaa. Ja osainsinpa minäkin. Neuloa siis tällaisia. Kaiketi sitä oppisi jos vain harjoittelisi, mutta luulen, että yksi suuri syy osaamattomuuteeni on se, etten viitsi edes aloittaa. Epäonnistumisen ja hermoromahduksen pelko.


Mummu oli siis kutonut (meilläpäin puhutaan siis kutomisesta, mutta oikeastihan kyse on neulomisesta) esikoiselle junalapaset ja vaaville punaiset tonttusukat. Minulle anoppi oli jo aiemmin kutonut nuo ihanat koiralapaset.

Muutoinkin mummu harrastaa paljon neulomista ja minulla on isot varastot hänen tekeleitään. Olen myynyt niitä mm. Facebookin kirpputoreilla. Jostakin syystä vain nyt viime aikoina menekki on ollut todella huonoa, luulisi että nyt näitä menisikin kun on talvikausi. Kesällä kuitenkin myivät kuin häkä.

 






























Aah, mokkaneliöitä!Mokkapalat on kyllä yksi herkullisimmista leivonnaisista mitä tiedän. Ja yksinkertaisia tehdä. Tai ainakin monesti niin ajattelen, mutta aika usein lopputulos ei ole sitä mitä olen ajanut takaa. Joko pohja murenee tai siinä on vääränlainen koostumus. Toisinaan taas kuorrutetta on liian vähän tai se imeytyy pohjaan. Mutta nyt, nyt kaikki onnistui hyvin! Jes. Ja mittasuhteetkin alkaa hipoa lähes täydellisyyttä, eli ohut pohja ja kuorrutetta tupla-annos. Näin me joskus isoveljenkin kanssa tuumailimme, että kuorrute kun on se paras osuus niin sitä täytyisi olla kaksikertaa enemmän kuin pohjaa. Näissä oli siis jo hyvä alku kohti täydellisyyttä. *hymy*



Tämä voisi olla hyvä koko sopivalle ja linjoja hyväilevälle herkkumäärälle.
Niin ja jos vain pysyttelisikin siinä yhdessä annoksessa.


Tämä on kyllä sitkeä sissi. Ostin ensimmäisen hyasinttini reilu viikko sitten, ja vieläkään se ei kuki. 
Siirsin jo sipulin pois muoviruukusta veteen, muttei ole vieläkään alkanut kukkia.
Toivottavasti aukeasi pian - rakastan hyasintin tuoksua!


Isä ja poika asettelivat kynttilät pihakuuseen mummolassa.

Joulu saapi tulla...

Suvikukka2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti